KOHTALOITA (san. Tuomas Saari, säv. Tomas Saari, sov. Teesaari, 2010)
Neljän tuulen hatun alla pahantuulinen on Salla
Hatuttaa kun porot erotu ei toisistaan itsestään
ja pakkaa reppuun kuivalihaa, jota Jouni vihaa
vaik` ei sano mitään kiroaa vain mielessään
Miettii riideltyä yötä eikä laita turvavyötä
auton käynnistää ja vihaisesti kiihdyttää
matka alkaa vihloo jalkaa sekä mieltä
suistuu Jouni tieltä, kun ei huomaa
mutkassa on särvipää ja hallan tuoma musta jää
Kohtaloita
Joku nukkuu aamuaurinkoon
Kohtaloita
Eilen tulen keksittyään innoissansa eksyttyään
tippukiviluolaan tippu kivikauden mies
tänne jään se ties kun selkä murtuneena
kylmyydestä turtuneena piirsi hirvenpäätä seinään verellään
Tänään seinää katselen ja kasaa luiden kanssa turistien muiden
jotka myöskään ei nää miten paljon taiteilija joutui kärsimään
Kohtaloita
Joku nukkuu aamuaurinkoon
Kohtaloita
Minä lisään puita nuotioon
Kohtaloita
Peräkammarista kuuluu itku. Lapsi suree
sitku äiti kuolee maailma muuttuu kurjemmaks
Äiti vastaa: "kuulen huutos poika, tähän täytyy tulla muutos, täytätähän sä ensi viikolla jo nelkytkaks"
Entisiä enkeleitä lojuu pitkin penkereitä
huutaa luoja auta meitä tää on paha maa
se tulvillaan on paatuneita sielujamme kaatuneita suhteitamme
maatuneita toiveitamme, miksei kukaan koskaan toteuttanutkaan
Kohtaloita
Joku polttaa siivet aurinkoon
Kohtaloita
Minä lisään puita rovioon
Kohtaloita
Minä nukun aamuaurinkoon
Kohtaloita
Joku heittää vettä nuotioon
Kohtaloita
Kohtaloita
Kohtaloita
Hatuttaa kun porot erotu ei toisistaan itsestään
ja pakkaa reppuun kuivalihaa, jota Jouni vihaa
vaik` ei sano mitään kiroaa vain mielessään
Miettii riideltyä yötä eikä laita turvavyötä
auton käynnistää ja vihaisesti kiihdyttää
matka alkaa vihloo jalkaa sekä mieltä
suistuu Jouni tieltä, kun ei huomaa
mutkassa on särvipää ja hallan tuoma musta jää
Kohtaloita
Joku nukkuu aamuaurinkoon
Kohtaloita
Eilen tulen keksittyään innoissansa eksyttyään
tippukiviluolaan tippu kivikauden mies
tänne jään se ties kun selkä murtuneena
kylmyydestä turtuneena piirsi hirvenpäätä seinään verellään
Tänään seinää katselen ja kasaa luiden kanssa turistien muiden
jotka myöskään ei nää miten paljon taiteilija joutui kärsimään
Kohtaloita
Joku nukkuu aamuaurinkoon
Kohtaloita
Minä lisään puita nuotioon
Kohtaloita
Peräkammarista kuuluu itku. Lapsi suree
sitku äiti kuolee maailma muuttuu kurjemmaks
Äiti vastaa: "kuulen huutos poika, tähän täytyy tulla muutos, täytätähän sä ensi viikolla jo nelkytkaks"
Entisiä enkeleitä lojuu pitkin penkereitä
huutaa luoja auta meitä tää on paha maa
se tulvillaan on paatuneita sielujamme kaatuneita suhteitamme
maatuneita toiveitamme, miksei kukaan koskaan toteuttanutkaan
Kohtaloita
Joku polttaa siivet aurinkoon
Kohtaloita
Minä lisään puita rovioon
Kohtaloita
Minä nukun aamuaurinkoon
Kohtaloita
Joku heittää vettä nuotioon
Kohtaloita
Kohtaloita
Kohtaloita